maanantai 17. toukokuuta 2010

Rakkaus..

Lähipäivinä on tullut paljon mietittyä rakkautta.
Miettinyt olen, miten se äidinrakkaus tulee ilman ehtoja, pyytteettömänä.
Vailla huolenhäivää siitä, että loppuuko se joskus.

Todellinen aito rakkaus.
Kun tai jos se eteen astuu, ota kiinni lujaa, älä päästä irti.
Varjele ja suojaa sitä, kanna sydämessä.

Nämä on omia ajatuksiani nyt,
kun kiireen ja arjen pyörityksen keskellä tuntuu taas siltä,
että toinen lipuu kauas, lähes ulottumattomiin.

"Kurkotan ja huudan", mutten osaa tehdä sitä oikein.
Tiedän, että siinä se on, vain minua varten.
Eikä tarvitse muuta, kun kurottaa ja pitää tiukasti.
Miksi se on välillä niin vaikeaa??
Näitä minikriisejä tulee ja menee,
mutta ne saa miettimään tulevaisuutta ja elämän haurautta lujemmin ja useammin.

Parisuhde on meillä ylä-alamäkeä.
Useammin onneksi sitä ylämäkeä,
sillä tasamaastoonkaan en tyytyisi.
Mieluummin otan ylämäet alamäkineen=)
Silläkin uhalla, että saan harmaita hiuksia.

Nämä blogiyhteisöt tuntuu olevan niin upeita ja niin kauniita rakkaustarinoita pullollaan.
Että, ehkä yksi kuoppainen, aito ja yhtä oikea rakkaustarina mahtuu joukkoon?


Tuossa se on, minulle oikea.
Olen sen ensisilmäyksestä tiennyt, ensi suudelmasta tuntenut, ensi kosketuksesta jäänyt kaipaamaan..

Liian kaukana olen ollut, arjen ja kiireen keskellä.
Niin kaukana, että sydän itkee takaisin.

Tämä tahtoo arkeensa kauniit sanat ja hellyyden,
aidon puheyhteyden, kun kuuntelee intensiivisesti ja on kiinnostunut aidosti toisen sanoista.
Ja naurun. Kun nauretaan katketaksemme, melkein pissat housussa kahdestaan.
Ne on nyt kadoksissa=(
Remonttia, remonttia...
Puuhaa ja tekemistä liikaa..
Mutta, kyllä se kunnon yhteys vielä löytyy=)
Parempaa huomista kaikille toivottelen.


"Rakkaus on kuin perhosen lento.
Niin hauras, niin kaunis, niin ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen suurempaa lahjaa ei elämä anna"










Tuli tuossa kuistilla kahvikupposella tosi kiva fiilis, "synkistelyn" jälkeen.
Kuppi josta kahvia join, on meidän viimeinen muumimuki.
Hymyilyttämään pisti, että muki on rakkaus=)
Ehkä se ei ole ihan sattumaa, hih.






Nyt niille, jotka ei lukea jaksa, muutama fiilistelykuva tältä aamulta työn ja touhun keskeltä.
Olen aina nauttinut kamera kaulalla kulkemisesta, kuvia on aivan (jos mahdollista?) liikaa.
Kannan kameraa melkoisen usein mukanani.
Ennen lapsia virkaa kuvattavista täytti koira ja kissa=)
Tänne kuvaan kotia suurimmalti osin, jotain arjestammekin.

Kaunista ja taas kaunista aurinko viikkoa.
Muistakaa rakastaa!!!


Muurahainen päivälenkillä omenapuussa=)




Auennut marjapensaan kukka.




Ihanat kesäballeriinat, kirpparilöytö=)



Herkulliset uunileivät eväänä terassilla



Pienten poikien tyytyväisenä kipristelevät varpaat ja leikin keskellä unohtunut voikukka

7 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Syvällisempi postaus tämä ja antoi ajattelemisen aihetta.

Useinkin juuri pitkän suhteen "haittapuolia", kuten meillä, toivoo niitä keskusteluja ja niitä yhteisiä naurunpyrskyhdyksiä, samoin pienten lasten vanhemmat kaipaa samaa, arjen pyörityksen keskellä usein kaikki tuntuu itsestään selvyydeltä, ei jaksakaan panostaa siihen parisuhteeseen. on väsynyt jne.. Juuri sitä kahdenkeskistä aikaa pitäisi ottaa. jutella juurta jaksain. Pitää toisesta huolta, rakastaa.

Sitä niin helposti erkaantuu, ollaan liian kaukana toisistamme, vaikka olemme liki.

Siispä otamme aikaa olla yhdessä, kahden kesken.

Kauniita kuvia.

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Ihana postaus ja niin mielelläni luin ajatuksiasi :)
Yllättävää kyllä se toinen on hämmästyttävän lähellä loppujen lopuksi. Kaikista kiireestä ja tekemisestä tulee helposti naamari jonka taakse emme näe. Mutta heti kun on yhteistä ja kiireetöntä aikaa huomaa että siinähän hän on ollut koko ajan odottamassa :) Minusta rakkaudessa ihaninta on se että se kestää eri vaiheita ja muuttaa muotoaan elämän aikana ja vuosien päästä pussukka on täynnä kauniita ja rikastuttavia sekä kasvattavia aarteita mistä ammentaa.
Hups, heti aloin kirjoittamaan pitkää pätkää ei ollut tarkoitus mutta blogisi vei mennessään ;)
Tsemppiä Sinulle!

-Marie

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Kiitos näistä ajatuksista!<3 Ihanasti kirjoitit ja rakkautta pitää muistaa vaalia.

Anskuliini kirjoitti...

Kirjoituksesi pisti kyllä miettimään asioita, hienoa kun joku pukee sanoiksi niitä asioita joita itsekin päässään pyörittelee. Kauniita kuvia, ja niin ihanat ballerinat!!

Vintage living kirjoitti...

Heippa!
Blogissani kyselit kuinka toimia kun blogissa ei näy "Lue" tai "Tilaa" nappulaa. Minä ainakin klikkaan kaikki blogit, joihinka haluan palata, itselleni tietokoneen "Suosikit" listaan. Eli ihan yksinkertaisesti kun sivu, jonka haluan tallentaa, on auki, klikkaan tietokoneen vasemmassa reunassa olevasta "Suosikit" kohdasta ja sitten "Lisää suosikit kansioon". Näin siis PC:llä, mutta Macillä lienee samantapainen systeemi. Tietysti jos ei ole omaa konetta vaan joutuu katselemaan muiden koneilla, niin silloinhan ei voi tehdä omaa suosikit kansiota, vaan joutuu googlettamaan blogin nimellä.

En tiedä oliko tästä apua ja tarkoititko tätä?:)

Onnenkyynel kirjoitti...

Kiitos kaunis teille, ketkä jaksoitte kahlata postauksen loppuun saakka ja jätitte vielä mukavasti jäljen tänne kommentoimalla aihetta<3

Vintage living:
Jep, juuri tuo oli pointti, mutta lähinnä se, onko toisissa blogeissa eriasetukset tms..
Eli, ettei lukijaksi edes pääse.
Ilmeisesti näin on,
koska sellasiin törmäilen.
Täällä on niin huisin paljon blogeja, ettei niitä viitsi jo ennestään superpitkään suosikit kansioon lisätä.
Kiitos paljon vastauksestasi=)

Onnenkyynel kirjoitti...

Metkaa tää parisuhteen tunteiden vuoristorata. Vanhalla samalla innolla ja tarmolla mukana satulassa jälleen..Ei sovi siis kiireessä unohtaa toista puoliskoa! Aurinkokin paistaa taas=) Se on kesä ja kärpäset!!