tiistai 30. marraskuuta 2010

Pikkumuotoista pikkujoulu liikehdintää, Ilon aihetta ja pientä purinaa..Ja tunnutus.

Olipas eilen iloisen erilainen päivä.
Miten se menikään..
Mitä lähempänä asutaan, sen harvemmin nähdään.

Pitkään aikaan ei olla naapurin kanssa nähty,
nyt vieteltiin ihan "kahvittelu/glögittely iltapäivää kynttilänvalossa,
jouluisissa tunnelmissa.
Ei ihmeellistä, ei suurimuotoista, joulutunnelmissa mukavaa jutustelua.
6 joulutonttusen tonttuillessa ympärillä vuoroin omiaan.

Meillä tässä naapurustossa asuu melkein pelkästään vanhempaa väkeä.
Naapurin pariskunta tuntuu arvostavan elämässä pitkälti samoja asioita.
Jutustelu on mielekästä ja pariskunta
iloinen ja omanlaisensa, niin höpöttely on luontevaa.
Rento ja iloinen, elämänmyönteinen suunta elämällä.
Sellaisesta ei voi olla tykkäämättä.

No, onhan tällä se nurja puolikin, se toinen naapurin mummo,
jota meidän lapset on oppineet pelkäämään.
(Onneksi vain kesäasukas)
Kun ilmoitin naapurin tulevan kylään,
5v tyttö veti olat taakse ja kysyi varoen: " Se ilkeä naapurin mummoko"?

Ei, ei se ilkeä mummo kulta.
( Sydän muljahti taas, kuin maailmassa on ihmisiä, jotka lapsia kiusaa)
Tykätä ei kaikesta tarvitse, sietokykyään voi edistää. Ja antaa olla.
Suvaitsevaisuus kun ei ole meidän kaikkien vahvin laji!

Pallot ja frisbeet palautui pihallemme syksyn saavuttua.
Kuin kiusaten: Enää ei näistä ole iloa.
Kesän viettivät naapurin mummon varastossa,
sillä hakea niitä ei saa.
Tontin rajan yli ei ole asiaa ja mummo ei palauta,
jos vahingossa sinne lensi,
vaan takavarikoi kaiken.
Sinä päivänä lapset huusivat pihalla: Äiti, naapurin mummo on lähtenyt. Riemuiten.

Kesällä vanhimman pojan rippijuhlassa, vieraiden ja meidän pojat 2v, 5v ja 6v, juoksivat omalla pihallamme ja ilakoivat miekkaillen.
Naapurin mummo keräsi viinimarjojaan ja kirosi pojille.
Kielsi meidän omalla pihalla juoksemasta siinä, kun hän ei kestä kuunnella.
Meni niin pitkälle huuteluissaan,
että molempien meidän äidit oli valmiina jo ilmoittamaan pidemmälle häiriköinnistä.
Ja vieraat pyörittelivät ihmeissään silmiään.

Myöhempään miehelleni sanoi, miten meidän lapset on huonosti kasvatettuja, kun miekoillakin annetaan leikkiä.
Ja miten hän on huomannut, kuinka meidän perhe on aivan hirvittävä.

Haukkui minut, kun yritin ehdotella ratkaisuja hänen ahdistukseen.
Ja vielä myöhemmin sitten miehelleni uhosi, miten minä olin hänet haukkunut pataluhaksi.
Vaikka ihan rouvittelinkin häntä kokoajan, ilkeydestään huolimatta.

Onneksi on talvi ja mummo kotonaan. Jossain riittävän kaukana.
Ikävä kyllä muiden ihmisten kiusana pidemmän ajanjakson.
Kevättä odotan tietysti iloissani.
Mutta pikkasenhan tuo onnen tunnetta korventaa kesäasuntoonsa palaava kiukkuinen kesähäirikkö.

Siitäpä syystä onneni on suuremman suuri, kaksinkerroin mahtavampi,
kun toisena naapurina on mitä positiivisin ja mukavin pariskunta.


Pentik joulukahvi maistui pitkästä aikaa niin hyvältä.
Ja mikäpä voittaisi Valio vaaleaa glögiä. Nam.
Joulutorttuja tehtiin ekaa kertaa tänä vuonna.
Joulukakku olisi suunnitteilla tällä viikolla ja touhua ja töminää blogin innoittamana sytykeruusut ja niiden teko.
Kesällä kirpparilla niitä ihailin.
Teko-ohje löytyi täältä http://annanaarteet.blogspot.com/2009/10/ruusuja-ruusuja.html

Hiphei, se linkitys onnistui, jee.


Pämille
http://hotel-de-teddy.blogspot.com/ blogiin kaunis kiitos tästä.

Jouluiset halaukset teille kaikille.
Pitäkää mieli iloisena.                                         

9 kommenttia:

JaanaElina kirjoitti...

Ikäviä immeisiä tuollaiset naapurit,onneksi hän ei asu siellä kuin kesäisin.Mutta harmi sikäli kun kesäisin juuri tulisi oltua pihalla enemmän.Ja juhliakin pidettyä.Miten tuollaiseen voisi oikein puuttua?

Ihania kuvia teidän kodista.Niin ihanaa jouluista tunnelmaa.

Mukavaa alkavaa joulukuuta.

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Voi surku miten ikävä kesänaapuri. :(

Ihastuttavaa joulun tunnelmaa teillä kotona. ♥
Ja piti oikein pitemmäksi aikaa jäädä kuuntelemaan kun siulla soi niin mulle mieleistä musiikkia täällä. ♥ ;)

Maria kirjoitti...

Hyi mikä muori! Soittasitte nyt poliisit ens kerralla! Ei toisten juhlia saa häiriköidä, kyllä omalla pihalla pitää saada juosta ja leikkiä!!

Onneksi mummeli on siinä vaan kesällä, vaikkakin toivoisi, että ei ollenkaan. Meitä ihmisiä on niin moneen junaan. Itse koitan olla kiva kaikille ja välillä harmittaa, kun toiset kohtelee huonosti, mutta ajattelen aina niin, että jossain vaiheessa se paska kasaantuu omaan niskaan - ihan varmasti!

Mukavaa talvipäivää!

Sanna-Riikka kirjoitti...

Tyhmä mummo! Kuule sitku se tulee taas niin soitas mulle niin me tullaan teille mein poikien kanssa ja häädetään koko mummo huitsin nevadaan:=)Meillä on meinaan starwars miekkoja ja ne vasta ääntä pitää ja sellanen musta kypäräkin, uskotellaan mummille, et nyt teille on muuttanut muutama alieni:) - mummo ite on häirikkö - häätö mummille!!! Onneksi kesään on vielä aikaa!!! Joten nautitaan talvesta ja kalistellaan miekat ojossa pakkasessa:)

Taikku kirjoitti...

OSanotto tuollaisen naapurin takia :=) Keksikää sille mummolle ens kesänä joku kunnon jekku..meikä ei kestäisi mokomaa eläjää!

Onna kirjoitti...

Onpa kaunis tuo vanha ikkuna valoineen, jotenkin niin hieno kokonaisuus tähtien kanssa :) Voi tämä sinun kertomus naapurista kuulosti liiankin tutulta. Meillä naapureina on myös vanhempia ihmisiä pelkästään. Plussaa on se, että on rauhallista, mutta liikaa sekaannutaan toisten asioihin ja kytätään :( Ja minä kun haluaisin kesällä rauhassa tonkia pihassani istutuksia ja elellä muutenki omaa elämää, joten ymmärrän sinua hyvin :)

sarppa kirjoitti...

Siis voihan itku sitä naapurin mummoa!!! Pistää vihaksi suoraan sanottuna! :/ Itselläkin kun kokemusta inhottavasta naapurista! Täytyy vaan ottaa sellainen asenne,että ei välitä ja on niinkuin sitä ei olisi olemassakaan.Elää niinkuin ennenkin ja ajattelee että sillä mummolla itsellään on niin vaikeita ongelmia,että jotenkin sen pitää purkautua!Onneksi saatte talven olla ihan rennosti!:) Meillä täällä on ympärivuoden piinaa!

Tsemppiä ja ihana kuulla että on myös niitä mukavia naapureita! <3

Mukavaa joulukuun alkua!

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Kaunis ja mukava hetki näyttää teillä olleen, kaunista ja jouluista. Harmi tuollaiset kärtyisät mummot, surullista kun ei ymmärrä että itse häviää hurjasti surkealla käytöksellään. Tsemppiä sinne ja nauttikaa tämän hetken rauhasta <3

Onnenkyynel kirjoitti...

Heips taas.
Ja kiitos teille kaikille myötäelämisestä Ü

JaanaElina: Ei siihen varmaan oikein pysty puuttumaan.
Onneksi näille tään kaltaisille ihmisille paras "rangaistus" on juuri se, kun ei välitä.
Tai pyrkii ainakin siihen..

Hanna: Kiitos=) Tykkään vähän kaikesta. Mutta nää tän hetken parhaita. Mukavaa, kun joku tykkää ;)

Maria: Jos seuraava kerta tulee, saatanpa sen tehdäkin!

Sanna-Riikka: Meillä on kanssa 2 Star wars valomiekkaa ja 1 kaksiosainen joululahja toivelistalla..Joten tervetuloa joukon vahvikkeeksi ;)
Jep, ja talvesta nauttiminenkin onnistuu nyt ihan erilailla..Vaikka kyllä tykkään talvestakin.
Vanhin poika sanoi: Aivan tärähtänyt se naapurin mummo, nyt se puhuu jo perunoilleen..
Joten eiköhän sen vois häätää kutsumalla valkotakkiset suoraan..
No, ei kai ehkä? Eihän ;)
Ensi kesänä sitten, jos kovin vielä intoontuu.

Taikku: Enhän mie uskalla, lankee joku kirous vielä päälle, kun on niin häijy ;)

Onna: Osanottoni sinne myös. Näitähän löytyy! Ikävä kyllä..

Sarppa: Näin se on nähtävä, ei viitti itse pilata omasta elämästä päivääkään moisen kääkän takia.
Koetahan jaksaa niitä omia kyylisnaapureita!!

Marie:
Niin, tota itsekin mietin.
Ei mummulla ole miestä, ei lapsia, ei ilmeisesti ketään.
Surullista.
Mikä ilo ja riemu voisi mummolle olla joskus lasten kanssa ollessa.
Vaan kaikki ei voi tykätä samoista asioista.
Tämä mummo ei taida tykätä edes ihmisistä =(

Nautitaan kyllä talvesta ja kybällä :)