torstai 29. huhtikuuta 2010

Ja yhtä "rempallaan" on meidän nukke kartano, kuin oma kotikin..Kesken on kai avainsana;)




Tapetit on seinään saatu joskus vuosi sitten, sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään..Laitettiin Tilda papereilla seinät.
Isot "seinäovetkin" pitäisi laittaa kiinni ruuveilla..
Lapset on vaan tykänneet, kun ne saa kokonaan pois tieltä...
Lattia oli tarkoitus laudoittaa, vaan raakileeksi jäi.
Kaikkeen ei vaan aika riitä, harmi:(
Tuosta saisi tosi kivan!
Uutta maaliakin jo kaipaisi.
Ehkä joskus!

Keskeneräisyyden keskeltä räpsittyä..

Makuuhuoneen pari nurkkaa=)










Yksi tärkeimmistä kirppislöydöistäni. Ihana vanha astiakaappi.
Meillä tämä kätkee sisäänsä lasten askartelutarvikkeita yms.
Tähän kohtaan olen kaavaillut jotain lisää, ei tunnu vielä valmiilta..Se jää taas nähtäväksi mitä se jokin voisi olla;)






Päällä päivän "MENU"=) Meillä lapset tykkää kirjoittaa päivän ruokalajit siihen. Nyt asialla eskarilainen a la keitto ja piirakkaa. Kuinka sitten voikin olla pienestä ilo irti, tuo on yksi päivän "kohokohdista".
Mutkatonta,nopeaa,ilmaista ja kivaa pikku hupia.


SIIS MITÄ!!

Apua, mikä herätys..
LUNTA!!! EIII!!
Joinakin vuosina muistan, kun tähän aikaan
on päässyt ekoja kertoja jo rannan hiekalle lämmittelemään.
Entäs nyt?
Aamulla verhojen avaus, järkytys.
Rännänsekaista vettä sataa kokoajan ja
lunta maassa.
Anoppi pitäisi hakea pihapäivää viettämään,
niinkuin maanantaina teimme.
Mutta revi tuolla nyt rikkaruohoja ja istuttele kukkia sitten pataan, tai muuallekaan=(
Onneksi ei maanantaina putsailtu mansikkapenkkiä!!
Kovin jouluiselta näyttää..









Oma äitini kävi toissapäivänä ja teki typsyllemme hienot kynnet=)



maanantai 26. huhtikuuta 2010

Pikkupöytä pikkuisteni kädenjäljillä




Taustalla keittiönlattia. Ei se paha ole, tuollainen pyökkilaminaatti jäljitelmä muovimatto..Mutta, ei yhtään sellainen lattia, jonka itse valitsisin.
Mutta minkä sitten valitsen? Siinäpä vasta pulma.
Onneksi tämä vanha kelpaa näin odotellessa mielen myrskyjä loputtomista vaihtoehdoista.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Jippadai..

Ja enhän sitten ottanut vasaraa käteen, en!
Suurella selviytyjän innolla aamulla tartuin projektiin,
jota olin miehelleni monesti vihjaillut.
Keittiön kaapiston seinän siirto, samalla yläkaapiston kavennusta.
Tämä neitihän innostui itsekseen täällä kera kuuden vekaran sahaamaan, paukuttamaan puukon ja vasaran kanssa oikein elämän innolla.
Kun ei toinen, niin minä sitten asenteella mentiin.

Ja lopputulos, no.
Hieman rosottava reuna, jota pitäisi nyt fiksailla.
Puhumattakaan, että
melkein sain tulvan aikaan!
Hyvä minä!!

Jääkaappia siirtäessä kuului naks ja shhhhshhh..
Mikäpä siellä maassa makasikaan, jääkapin vesiletku.
Hitsit, että oli taas kättä ja jalkaa solmussa ja tanssin hetken
ripaskaa, kun vettä suihkusi sinne tänne.

Onneksi letku on niin pitkä,
että sain sen lavuaariin melkoisen nopeasti.
Nämä tilanteet tahtoo mennä vaan aina ihan hidastetun filmin tapaan.
Noustaan, kun hirvi suosta, kun pitäisi jo juosta..

Mieheni oli eri tyytyväinen aikaansaannoksiini,
kun kesken päivystyksen sai riemukkaan soiton läheltä piti tulvasta.

ONNEKSI meillä pidettiin vielä vanha muovimatto keittiössä!!
(Kivilattiaa en halua, edellisessä kodissamme oli ja liian liian monta muumimukia koki kohtalonsa kajahtaessaan sen armottomaan syliin.)
Tässä tulvanalussa laminaattilattia olisi voinu olla sietokykynsä rajoilla jo.
Joten vahvistui entisestään ehdoton EI myös laminaatille keittiöön.
Mitä sitten???
Jospa laitettais vaikka samaa vanhan lautalattian näköistä muovimattoa,
joka koristi lastenhuoneen lattiaa edellisessä kodissa, hmmm.
Muita ideoita otetaan vastaan=)

Hei, loppu kai kuitenkin hyvin?
Kiitos teille, ketkä olette sivuni löytäneet ja antaneet suloiset kommentit<3
Kaikille kauniin rattoisaa alkavaa viikkoa<3

torstai 22. huhtikuuta 2010




Tämähän oli vielä pakko laittaa..Muutama vuosi sitten pääsimme mieheni kanssa ihan kaksin ulkomaille ja siellä aalloissa polskiessa ja sukelluksissa keräsimme lapsille tuliaisiksi simpukoita, joista jäljellä on nuo 2 isoa.
Nämä muistot on parhaita, eikä maksanut muuta, kuin aikaa=)
Pienemmät kivet ja simpukankuoret on lasten keräämiä rannalta viime ulkomaan matkalta.

Voi kumpa taas pääsisi johonkin lämpimään.. Onneksi kesä tulee.



Keittiössä alkaa uudistus kesäkuussa, siitä sitten lähempänä. Vaaleus on ainakin varma. Ehkä kontrastiksi vähän harmahtavaa rottinkia tms.



Tytön oma nurkkaus. Isoveljet on taas käyneet ryöväysreissulla. Koko nukketalon kalusteet on putsattu omien pokemonien taloon..Olisin halunnut tähän huoneeseen tapetin, mutta se saa nyt odottaa. Seinässä olevat raot määräsi huoneeseen vielä maalin. Ja ehkä hyvä niin.. Maalipinta on helpompi pitää puhtaana/uusia. Sävyyn en ole täysin tyytyväinen, mutta kelpaa..



Aikoinaan tyttärellemme rakentamani nukketalo, aikaansaannoksesta olen kyllä ylpeä. Sisällä ullakko ja oikeat laminaattilattiat=) Katto liitutaulumaalilla maalattu.



4 vuotiaalle tyttärellemme niin tärkeä Hello Kitty, joka nukkuu joka yö omassa keinutuolissaan.



Melkein valmis "nurkka" meidän leikki/vieras/tietokonehuoneesta. Käppyräoksat on lasten toimesta harventuneet, niitä pitää kukkakaupassa seuraavaksi vieraillessa napata mukaan lisää. Lasten piirustukset odottaa kehyksiä, en ole vielä päättänyt minkälaiset niihin tulee, parempi siis antaa olla vielä tovi ilman =)



Löysin kalevalan äiti-lapsi korulleni aivan ihanan hopeisen käsitelineen kirpparilta, samoin sen kaveriksi sopivat muodoltansa juuri oikeat kynttilänjalat.



Tämän viirilipunkin sain VIIMEIN ommeltua pienten huoneeseen. Odottanut leikattuna jo vuosikaudet, vanhaan asuntoon muutettaessa. Parempi taas myöhään, kuin ei milloinkaan.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Upeaa, lumet sulaneet vauhdilla.
Meidän pihassa on enää pari kinoksen huippua.
Eilen olikin ihana päivä ja pihalla tuli laiteltua koko perheen voimin keinut ja terassia aloiteltua, haravoitua ja vaan ihailtua.
Jännityksellä sitä odotellaan, mitä kaikkea kaunista penkeistä nousee. Tämä onkin jopa mukavampaa, kuin itse istuttaminen..
Sipulikasvit on alkaneet jo nousta hurjaa vauhtia ja mieheni rakensikin jämälaudoista väliaikaisen pikku aidan suojaamaan perennapenkkiä. Siitä niin mieluusti lapset oikaisi leikkeihinsä.

Vilpolan tuolla alimmassa kerroksessa sain siivottua.
Sitten vaan maalisuti heilumaan, lämpöä odotellessa.
Alin, kellarikerros on osittain viileää tilaa, joten lämpöä pitää olla, ennenkuin maalaushommiin päästään kunnolla.
Ihaninta ikinä, kun alkaa taas pitkän pimeän talven jälkeen tapahtua.
Ideoita syntyy valon lisääntyessä melkein samaan tahtiin.. IHANA kevät

lauantai 10. huhtikuuta 2010





"Tee työtä, niinkuin et tarvitsisi rahaa.
Tanssi aina, niinkuin kukaan ei katsoisi.
Laula, niinkuin kukaan ei sinua kuulisi
Rakasta, niinkuin sinua ei olisi koskaan loukattu."



"Älä anna muiden vaikuttaa liiaksi ideoihisi tai päätöksiisi.
Viiden vuoden kuluttua juuri sinä, eivät he, elät tänään tekemiesi ratkaisujen kanssa."

tiistai 6. huhtikuuta 2010

IHANA kevät tuli viimein.

Maalla, kun asustamme,
iloksemme eläimiä on joka lähtöön.
Tänään lensi 2 joutsenta talon yli laulellen.
Talvella mieheni törmäsi omalla pihalla peuraan. Eikä ole varmaa tietoa, kumpi säikähti enemmän=)
Jänikset loikkivat viereisellä pellolla, joskus tontiltamme oikoen arasti.
Orava asustelee tässä tontilla, joskin siitä en ilahdu niin paljon, kuin lapset.
Kiva se on kuitenkin kaupunkilähiöiden jälkeen.
Ja matka miehen työpaikalle kasvoi vain 15min.
Olemme tykänneet ja paljon.
Lähikaupalle on 8km.
Mutta kahvio/kioski/matkahuolto/posti, löytyy 1,5km päästä.
Sekään ei ole ongelma siis, ja onhan auto alla.
Maailman ihanin pieni ala-aste on vajaan km päässä ja niin nätti kuin karkki.
Nyt kesällä kylä kuulemma herää henkiin.
Sitä odotellessa!

Pitkäaikainen unelma toteutui uuteen kotiin. Riviera Maison viikonpäivä lipasto.


Portaikko sai rusehtavan harmaan sävyn. Portaat saa sävyn pintaansa toiv. pian..Pitäähän sitä haaveilla..Lista on luvattoman pitkä tälle kesälle.


Olohuone, rakkaista rakkain "lato" perällä =)


Rakastan valkoisia ruusuja ja liljoja


Sain sen viimein luotua, oman blogini. Ideoita pursuaa ja toteutustahti ei aina ole omaan mieleen. Enemmän pitäisi saada aikaan. Tämä blogi idea.. Näin saan ehkä hallittua ajatusten kaaosta uusista ideoista ja niiden toteutustahdista. Ja jakaa muiden samojen asioiden kanssa iloitsevien ja painivien ihmisten kanssa ajatuksia.

Olemme nyt asuneet n. 5kk talossa, joka palvelee meitä kaikilla osa-alueilla ja täyttää lähes kaikki unelmat. Meillä kävi onni, kun tämän löysimme. Se odotti juuri meitä!
Ulkokuori on vaatimaton, mutta sisällä odottaa lukemattomat nurkat ja sopet, jotka kutsuu sisään tekemään ihmeitä itselleen.
Kuntokartoituksessa talomme sai arvokseen hyvä, joka riittääkin meille. Tämä on terve, mikään ei repsota, tai ole vinossa. Ei pahaa hajua, eikä mikään huuda heti rikkoutuvansa. Peruskunnossa pidetty. Yhden perheen rakentama ja asuma 50/60 luvun taitteessa rakennettu rapattu talo. Olemme siis toiset talon asukkaat.
Uutta ja loisteliasta ei ole edes unelmoitu ikinä. Esittelyssä lukuisat mustavalkoiset kuvat edesmenneestä omistajapariskunnasta, sai ainakin minun sydämen heltymään ja olon kotoisaksi. Tässä he nyt ovat, pariskunta, joka rakkaudella rakensi ja hellyydellä hoivasi taloa. Tehtävä, jota nyt kunnialla saamme jatkaa.

Tämä on meidän koti, juuri sellainen, kun olimme haaveilleetkin.
Suuria huoneita kahdessa kerroksessa on 6 + sopiva keittiö ruokakomeroineen. Ja iso kuisti, jota olen aina haaveillut. Lisäksi on vinttitiloja, 1 iso ja 2 pienempää. Niistä saisi helposti vieläkin lisää tilaa, muttei ole listalla. (Ainakaan vielä)
Lisäksi korkeassa, (lähes huonekorkuisessa) siistissä kellaritilassa on 2 huonetta, kodinhoitohuone, sauna/kylpyhuone, 2 viileää varastohuonetta ja vilpola, josta pääsee ulos, ison autotallin reunalle. Missä mieheni ja pappa tykkää nyt nikkaroida. Heidän omaa valtakuntaa.

Lähes joka ilta pysähdyn katselemaan ympärilleni hiljaisuudessa, kun lapset jo nukkuu ja mietin, miten onnekkaita olemme. Tämä on nyt meidän ja meillä on viimein tilaa riittävästi, koko perheellä.
Pihalla omenapuut, marjapensasrivistöt, peruna- ja mansikkamaa.
Esittelyssä näimme kaiken sen kirkuvan vihreän ja oranssin, keltaisen ja punaisen alta pilkottavan oman unelman.
Tekemistä riittää, varmasti vaikka kymmeneksi vuodeksi. Mutta, mihinkäs tässä on hoppu, kaikki valmistuu ajallaan. ( Joskin tunnustaudun erittäin malttamattomaksi, aika opettaa!)
Ja onhan tässä jo aika paljon saatu aikaankin.
Laittelen kuvia ennen ja jälkeen, kun ehdin päästä jyvälle tästä hommasta.

Tulevia projekteja on odotettu, kevät/kesä aikaan. Kaikken talon ovien maalaus, Leikkimökin teko lapsille ja keittiön kevyt fiksausta, ovien ja tasojen vaihtoa yms.
Siinähän sitä onkin. Isälle, äidille ja vähän meidän ahkeralle papallekin. Tuloksista ja muustakin laittelen jatkossa kuvia. Ja ehkäpä opin tekemään lopulta blogistanikin omannäköisen. Kiva, jos viihdyt sivullani=)