perjantai 25. maaliskuuta 2011

LOKEROIMATON tulevaisuus

Hohhoi kaikki.

Niinkun varmaan joku on saattanut huomata,
blogini on ollut vähän hunningolla.
Toisin kuin pitäjänsä :)

Tätä postausta on turha lokeroida mihinkään.
Sisältää tulevaisuuden suunnitelman muutosta,
puutarha unelmia ja hankintoja ;)


Ennen kaikkea, lyhyehkö selonteko hiljaiseloon.

Aloitin aikuisopinnot.
Etää ja iltaa, joten lastenhoito järjestyy niinkuin ennenkin.
Minä ja mieheni.
Ei siis suurta muutosta muille.
Mulle sensijaan, no, sanotaan vaikka näin:

♥♥♥ IIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKKKK JEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIII ♥♥♥

Olen niin täpinöissäni.
Tää opiskelupaikka mahdollistaa mun haaveeni sitten,
kun pienemmät lähtevät kouluun.

Ja nyt saan itse hoitaa lapset kotona päivisin,
niikuin olin toivonutkin.

Tulevaisuutta ei voi tietenkään suunnitella niin pitkälle.
Ei sitä tiedä, mieli muuttuu ja suunnitelmatkin.
Vaan nyt tää oli täydellinen sauma päästä tekemään jotain omaa,
muuttamatta lasten arkea.
Olen älyttömän tyytyväinen.

Täähän voi sitten johtaa siihen,
ettei ole aikaa samoin blogin pitämiseen, sisustamiseen ja blogeissanne vierailuihin =(
Asiat tärkeysjärjestykseen tietenkin.
Tää olikin kotiäidin henkireikä.

HEtkittäisiä pikku pakoja omasta arjesta.

Nyt tämä taitaa vaihtua aikalailla oppikirjoihin ja tentteihin ja lähipäiviin.

Kun yksi sivu kääntyy,
toinen aukeaa ♥
Ja voi jesta, kyllä odotan tätä lukua elämässäni.

Ja mikä voikaan olla parempaa tekemistä näin kevätauringon hivellessä nenänpäätä, kun suunnitella floristi ystäväni kanssa viime syksynä myllätyn etupihan perennapenkin jakamista ja uudelleen istutuksia.
IHANAA, en malta odottaa sitäkään.

Ihailin sinisiä valeunikkoja, tummia liljoja, polkakarkki kuvioisia perennoja ja kaikkia karkkisia ja dramaattisia sävyjä.
Reväytetään ulkona,
kun sisällä on niin säyseää ;).

Ja viimosena mun suloisuus kirppislöytö.. ( Rivirea Maison sitruspuserrin )
Sopii niin kivasti tuon Alessi sitruspusertimen kaveriksi,
vaikka tyylit on aivan erilaiset.
Ihania molemmat!!


Johan tässä tekee mieli alkaa puristelemaan sitruunaa, ilta hömpsyyn ;)

Jokaiselle lukijalleni tasavertaisesti oikein kauniin pirteää kevättä ♥
En unohda teitä tyystin, mielen piristykseksi kurkin tilanteiden salliessa blogejanne ja päivitän omaani myös jatkossa, verkkaisempaan tahtiin todennäköisesti vain.

12 kommenttia:

satsuma kirjoitti...

Onnea opintoihin!
Kuulostat todella tyytyväiseltä ja onnelliselta :) ihanaa!! ja niinhän se on, aikansa kutakin. Välillä on kuitenkin kiva astahtaa blogimaailmaan, kaiken kiireen keskellä. Voi viettää pienen hetken ihan eri maailmassa ja päästä hetkeksi eroon siitä kaikesta tohinasta ja kiireestä.
Oikein ihanaa kevättä myös sinulle. Minäkin jo ihan täpinöissäni suunnittelen uusia kuvioita puutarhaan. Todellisuudessa ei varmasti aikaa ole suunnitelmia toteuttaa, muuttaahan se pikku nyytti meidän arkea sen verran :)

Kaaponkammari kirjoitti...

Onnea mukavaa lukea energiaa täynnä olevaa postausta. Lähetä energiaa hiukan tännekion:)

darkangel1981 kirjoitti...

onnea opintoihin, ihana kevät :))

pinky kirjoitti...

Oih, voin oikein aistia tuon tunteen kirjoituksestasi! Aivan ihanaa! Voimia opintoihin ja arjen pyörittämiseen!

Käythän aina välillä kuitenkin kertomassa mitä teille kuuluu?

Ihanaa kevättä!

Marjo kirjoitti...

Voimia ja tsemppiä opintoihin! Käythhän kuitenkin kurkkimassa..Hauskaa viikonloppua sinne!

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Voi Onnenkyynel!!! Sait minussa sellaiset padot sortumaan että itken itkemästä päästyäni. En edes tiedä mitä itken, itken omaa tuskaani, itken sinun surujasi. Itken vain… Tätä patoutumaa on kertynyt sisimpäni täyteen, ja tuntuu ettei enempää mahdu. Yksi ongelmani on että otan läheisteni ongelmat omikseni. En pysty olemaan välittämä toisten teoista ja sanoista. Juuri kun ajattelin antavani aikaa omille ajatuksille, että pääsisin tästä tuskasta eroon, edes vähän… Niin eräs läheiseni tekee jotai todella todella typerää. Ja miten pahalta se taas tuntuukaan… En vain osaa olla välittämättä… En osaa myöskään kertoa tunteistani, ne kun taitavat olla niin sekavia, etten itsekään tolkkua saa…
Koskaan ei tiedä mitä elämä eteen kantaa… Ei elämää pysty suunnittelemaan etukäteen…
Esikoinen kysyi ”Mitä sinä suret? Onko ikävä isiä?” Vastaan etten tiedä, ja isi on vain onneksi töissä. :’) Myönnän kyllä että olen liiankin kiinni miehessäni. En kaipaa mitään tyttöjen iltoja, mitä kaverit ihmettelevät, olen vain työntänyt kaikki pois luotani ettei niistäkään vähistä taida olla mitään jäljellä… Olen ehkä outo kun haluan jakaa joka hetken mieheni kanssa… Ehkä senkin takana on joku pelko, menettämisen varmasti…
Anteeksi, en nyt saa sumealta pääkopaltani mitään järkevää tai lohdullista kirjoitetuksi…
Sinulle ja juuri Sinulle KIITOS, kiitos kyyneleistäsi, sanoistasi. Ne kaikessaan auttoivat, todellakin auttoivat!!! KIITOS! ♥♥♥ Haleja siulle ja niitä onnenpäivä! ♥♥♥ (:

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Välillä pitää tosiaan koettaa katsella itseä toisin silmin. Itse itsensä hyväksyminenkin vaatii vielä hieman työstämistä...
Olen ihmeissäni, että avautumisestani saattoi olla apua, muillekin. On vain sellainen olo että jos en nyt ryhdy käsittelemään suljettuja tunteita, kaivelemaan syitä pahaan oloon, niin en pysty jatkamaan elämää täysillä ja nauttimaan rakkaistani riemulla!!
Nämä ihmiset todella ovat syy onneen, ja se syykin miksi haluan pois tästä kuoresta, pois taakoista...
Itkeä vollottanut olen monta lastilista tänään, ja koettanut saada niitä tunteita ja sisintä kirjoitettua paperille... Vaikeaa, mutta tunnen jo hieman helpotusta...
Ehkä tämä tyhjentyminen vaatii kirjeen kirjoittamista eräälle ihmiselle... Saa nähdä pystynkö sitä hänelle antamaan, koska en tuskassanikaan haluaisi vyöryttää kaikkea yhdelle ihmiselle, mutta ehkä jotakin pystyisin tunteistani kertomaan... Saa nähdä...
Tuo menettämisen pelkoa ehkä on joskus tunteissani esiintynyt, ja sekin pulppuaa jollain tapaa tuolta lapsuuesta... En sellaista enää onneksi suureltikaan koe... Itsensä hyväksyminenkin auttaisi tähän...
Ja tässä hetkessä eletään, tähän pyrin, tässä on kaikki... Oikeasti, se tärkein unelmani on jo toteutunut... ♥

Siulle KAIKKEA HYVÄÄ!!! ♥ :)

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Ilolla otan vastaan ajatustesi kirjeen. Sen sydämeeni sulatan kauniina muistona, koska sanojasi en unoha. Tuestasi kiitän, koko syömmelläni KIITÄN! :)
(heh, hyvä ettet sentään sellaista sauvaa lähettänyt, siitä ei ehkä ihan tähän oisi ollut apua... ;D)

Olen lueskellut omaa kirjoitustani uuemman kerran ja avoimin mielin... Olen itkenyt tunteina sydämen kyllyydestä ja purkanut niitä sanoiksi paperille. Kyllä nää ajatusmaailman solmut tästä hiljakseen aukenee, selkiintyy...

Meillä on aina vanhempieni sukuasiat olleet yhtä solmua. Ja lapsena mammani menetinkin pitkäksi aikaa. Nyt olemme silloin tällöin tavanneet, ja on hän se ihana mamma miulle edelleen, vaikka joskus olisikin "tuominnut" vanhempiani... Ei tästä nyt senenempää kuitenkaan... Mutta siis tuo menettäminen tuostakin tavallaan "tuttua"...

No, kaipa sen voin sanoa, että kirjeen yritän äitilleni kirjoittaa. Luultavasti miun pitää se hälle myös antaa. Ajatusmaailmallisesti kun olen hänet jo tavallaan kokenut menettäneeni... Vaikka tapaammekin, miusta vain liian harvoin... Mutta kun on niin hankala tämä tilanne, asummehan isäni luona...

Uskon silti että tämä tästä, kyllä tämä elämä tästä vielä setviintyy omille urilleen... :)

Olo on jo hieman helpottunut, ahdistus ei enää paina niin syvällä...

Kyllä tämä vielä iloksi ja onneksi muuttuu... ♥ Meillä molemmilla.

Tuestasi kiitän vielä uudestaan. Olet rohkea nainen kaikessasi!! Voimia, ja siulla on totisesti lupa nauttia elämästäsi!!! ♥♥♥ Olla onnellinen. :)

Janica kirjoitti...

Onnea opinnoillesi, tilaisuus kannattaa käyttää silloin kun siihen on mahdollisuus:) Mukavaa, ettet ihan hylkää blogistaniaa, vaikka vähän harvemmin sitten. Ihanaa kevättä sulle muutoksen tuulessa:)

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Tulin toivottelemaan hyvää pääsiäistä! :)

Onnenkyynel kirjoitti...

Kiitos Hanna =) Tiiätkö, mulle tuli toooosi hyvä mieli.

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Kiitos ja Hauskaa Vappua siulle ja perheelle myös! :) ♥