perjantai 10. kesäkuuta 2011

YLLÄSTYSvieras, joka muistetaan aina!


Meillä oli muuten eilen erityisen erilainen päivä.
Pihalle jolkotteli tällainen


Kai SpringerSpanieli tai jotain sinnepäin.
Kissan kanssa sattuvat törmäyskurssille-Kissa tuli pihaltapäin ja koira pihallepäin.
Kulman takaa pahaa aavistamattomat..Portailla kohtasivat.
Kissa piti kyllä tavan tään vuoden näytöksen.
Matka pysähty ku seinään,
pomppas 5v tytön pään korkuudelle ja alastullessaan näytti kyllä sellasia asentoja,
että villimpääki elukkaa olis hirvittäny.
Shokista ku selvis, säntäsi kotiin kaikki karvat pöröllään kaaressa.

Koira se vaan katsoi ja ihmetteli, heilutteli häntää.
Ja siihen se jäi. Koira, meidän pihaan.
Kyöhnäsi ja kiersi.
Soittelin löytöeläinkodin, paikallisen kiskan. Katsoin netistä kaikki kadonneet koirat mitä löysin..Eikä mitään.
Löytöeläinkodista ei päästy hakemaan.

Koira on kiltti ja tottelee käskyjä.
Yritettiin pitää sitä meillä vilpolassa,
mutta arvatkaa, se Houdini avas kaikki ovet. Salpalukollisetki. Sisäänpäin avautuvatki.
Ei sitä voinu sisälle päästää kissan takia.
Leikkimökissä ei pysyny.
Vilpolassa ei pysyny.
Hihnaa ei ollu, saati kaulapantaa.
Viritettiin lasten kanssa vyöstä ja hyppynarusta remmi ja vietiin pikkulenkille.
Lopulta jouduin laittamaan tohon portaille kiinni.
Haukkui, eikä halunnut olla yksin.

Kukaan ei kysellyt koiran perään.
Ei sitä voinut naru/vyövirityksessä jättää portaisiin kiinni.
Löytöeläinkodista sanoivat, että ainoa vaihtoehto taitaa olla päästää se menemään.
Siihen se kuitenkin jäi, portaille. Jätin leikkimökin oven auki.
Vettä ja viltin.
Lelun, josta koira innostui.

Ihmettelen, miten kukaan ei koiraa ole kaivannut.
Se oli niin kiltti ja selkeästi tykkäsi ihmisistä.

Talossa sisällä kiersi toivonkipinä ja pelästynyt kissa.
Löytöeläinkodista luvattiin se aamulla hakea.
Jospa se vielä olisi huomenna pihassa..

Auringon noustessa jokainen muisti eilisen vieraan.
Vaan kadonnuthan se oli =(
Sääli koiraa, jota kukaan ei kaipaa ja vailla yösijaa, jota minäkään en pystyny tarjoamaan.
Sääli koiraa, jolla voi olla omistaja, joka "antaa kuljeksia, koska kyllähän se kotiin aina tulee"
Tai sääli koiraa, joka niin lemmikkikoira, kuin olla osaa ja vailla omistajaa.
Oli niin tai näin,
tänään meidän pihassa vihellellään.
Ei ilosta, vaan pienestä apeudesta.
Ja toivosta, että joku kuulee =)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa somat rusetit!

Ihana vieras. taisi lapsilla nyt koirakuume iskeä...:)

Terv. Irmastiina
ps. Olemme mökillä ja täällä tuo bloggeri tökki oikein urakalla, jten pi anonuyymina kommetoida..:)

Magpie kirjoitti...

Voi ei, tuommoinen riipaisee aina, kun joku jättää eläinparan heitteille. :<

mustakissa kirjoitti...

Hienot perhoset! Eikös se niin ole, että parhaat ideat syntyvät puoli vahingossa?
Voi koiruliinia. Oli varmaan kotonaankin avannut ovet ja lähtenyt seikkailuun. Toivottavasti palasi sinne takaisinkin...

Onnenkyynel kirjoitti...

Irmastiina, juu, iskihän se.
Mutta onneksi meni ohikin. Tällä hetkellä näissä talon asukeissa riittää hommaa, ilman koiraakin ;)

Magpie, niinpä.

Mustakissa; jep, puolvahingossa tulee joskus kivoja ja HALPOJA idiksiä =)
Näin me aateltiin, että emännän/isännän työpäivän aikana ottanu hatkat ja varmaan eivät välttis ehtineet ees huomata koiran kadonneen ku vasta illalla?!? Toivottavasti näin ja toivottavasti löysi kotiinsa.
Vähä mysteeriksihän se jäi.

Mia -Willa Oliviasta kirjoitti...

Ihana koira!! Spanieli t on aina oleetlempparikoiriani:)
Yleensä tuollaisilla rotukoirilla on kuitenkin koti. Ehkä omistajat etsivät sitä eri suunnasta, niinkuin me kerran teimme omamme kanssa. Koiramme karkasi kerran, ja etsimme sitä monta tuntia. Lopulta se löytyi viiden talon päästä toiselta kadulta.
Kyllä koti varmasti on löytynyt:)