maanantai 7. toukokuuta 2012

.......................

Huhuu..
Onko täällä enää ketään =O

Minä se en totta totisesti ole ollut.
En niin yhtään.
Tiedättekö, mä niin olen löytänyt sen mitä vailla olen suunnattomana talsinut.
Eikä sitä tarvinnut etsiä pitkältä, ei maksaa mitään, eikä edes lopulta etsiä pitkään.
Se vaan olikin jo tässä.
Ihan lähellä, ihan minussa kiinni, minussa itsessäni.
Ei tavaroissa, ei haaveissa, ei sen enempää toteutumattomissa unelmissakaan.
Ei matkoissa, ei lomissa, eikä sen enempää työssä kuin koulussakaan!
Näen sen kaiken kauneuden nyt niin toisin.

Haikailut ja hömpötykset jäi.
Ei, en tullut uskoon, en valaistunut tai muutenkaan hurahtanut mihinkään.
Elämäni prioriteetit vaan nitoutuivat selkeämmin kuin koskaan yhteen.

Ei elämäni ei edes ole muuttunut mitenkään.
En ole ihmisenä muuttunut, sisäisesti kaunistunut tai muutenkaan mitenkään erilainen.


 http://www.youtube.com/watch?v=nQY4dIxY1H4

Olen vain löytänyt ITSENI!
Ja huomannut, etteivät ympäröivä koti, perhe tai läheiset määritä minua.
Eivät tee minusta parempaa, eivätkä huonompaa.
Eivät kiltimpää tai eheämpää.
Olen oppinut itsestäni paljon ja nauttinut.
Tutustunut uusiin ihmisiin ja nauttinut siitä vieläkin enemmän!
Ja voin vielä ilokseni kertoa, että tykkään valtavasti löytämästäni =)

Shoppailut jäivät, ei tietoisesti, ei ole vaan mitään intoa haluta jotain,
jotain lisää, jotain muuta, jotain kaunista, jotain erilaista..

Joku saattoi matkan varrella huomata,
että harmittelin osaa minussa, joka halusi aina jotain uutta...
Jotain jota odottaa..
Osittain se on mukava tunne, osittain se tekee ihmisen elämästä jännittävämpää.
Mutta en tykännyt itsessäni siitä, sillä se määritti jo liikaa tätä hetkeä.
Liikaa minua.
Materia, se mitä minulla on tai ei ole.
Se oli liikaa mielessä.
Ja aina on kuitenkin takuulla jotain, jota vain voit haaveilla.
Sellainen elämäntyyli on todella uuvuttava ja lopulta palkitsematon ja
totesin sen olevan niin jotain muuta kuin minua itseäni!
Tätä hetkeä rajoittaa tuleva, ei ei ei ei.
Haluan olla aidosti tässä ja nyt.
En siellä suunnitellussa tulevaisuudessa, suunnitellussa talossa, suunnitellussa huoneessa.

Kyllä, tulen aina ostamaan uutta, mutten enää harkitsematta tarkkaan.
Ja vain tarpeeseen, niin, oikeaan tarpeeseen.
Nautin tästä, nyt ja tänään, juuri tällä hetkellä.

Itsestäni, muista ihmisistä ja olosta, jonka tämä oivallus on antanut.
Olen kuin ennen, mutta viihdyn.
Aiemmin minussa eli pieni levoton sielunjyvänen.
Nyt.
Viihdyn juuri näin.
On ihanaa olla näin, olla vaan.



7 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

:) Ihanaa kevään jatkoa!

Janica kirjoitti...

Mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa,oli kiva lukea juttuasi, oli niin positiivista, sellainen oikein hyvän mielen postaus. Aurinkoista ja lämmintä kevättä!!!

Irmastiina kirjoitti...

Mukavaa kuulla sinusta!

On ihanaa, kun ihminen on onnellinen ja tyytyväinen...:)

Maanvaiva kirjoitti...

Kiva postaus ja vauu mikä essu :))

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Jes!!! :) Ihana kuulla siusta, olenkin mietiskellyt että mitäs sinne... ;) Iloista kevään jatkoa! ♥

Liisa kirjoitti...

Kylläpä on ihana postaus!! noinhan sen elämän pitää mennäkin. Itsekin tässä olen mietiskellyt samoja asioita. Mukavaa kevään jatkoa.

SisustEllen kirjoitti...

Ihanaa pohdintaa elämästä... tykkään syvällisistä keskusteluista ja pohtimisesta, unelmoinnista, tuollaisten tekstien lukemisesta...
<3 :lla Ulla